Siirry pääsisältöön

Tekstit

Nosto

Keith Stuart: Poikani Sam

Ensimmäinen ja lopullinen reaktioni kirjaan oli: hyvänmielen englantilaista nykykirjallisuutta. Kirja kertoi minulle vanhemmuudesta lapselle, joka on autismikirjolla. Kirjassa käsiteltiin myös lapsuudessa koettua traumaa ja kuinka sen käsittelemättömyys voi vaikuttaa myöhemmin aikuiseen elämään. Poikani Sam kuvaa myös parisuhteen huteroitumista, kun arki on rankkaa, koetaan pelkoa, häpeää ja pettymystä omasta lapsesta ja kun ihminen ei (lopulta) ole itsenkään kanssa ihan sinut.  Kirjassa seurataan 30+ -ikäistä Alexia, joka on jumissa omassa elämässään ja ihmissuhteissa. Alex on etääntynyt vaimostaan Jodysta ja alakouluikäistä poikaansa Samia hän ei osaa kohdata. Alex muuttaa asumuseron myötä ystävänsä luokse. Vähitellen asioita aletaan selvittämään ja selviämään. Kirja on juonivetoinen ja keskittyy jokaisessa luvussa pääosin yhteen tapahtumaan, joka käsittelee jotakin kirjalle keskeistä aihetta.    Kirjassa on ovela, lempeä, napakka (englantilainen) huumori, jossa ei naureta ihmiselle

Viimeisimmät blogitekstit

Maija Muinonen: Sexdeathbabies

Heidi Pyykkönen ja Niilo Rantala: Aina

Risto Ahti: Ensimmäinen rakkaus

Catullus: Kaikki runous

Heikki Oja: Maailmankaikkeuden rakenne

Lealiisa Kivikari: Rakkaudelma

Kosminen K Instagramissa