Horatius: Runoudesta

"Runoilijat tahtovat joko hyödyttää tai huvittaa taikka samalla lausua ihmiselämälle mieluisia ja hyödyllisiä opetuksia. Jos mitä tahansa lausut opettavaista, ollos lyhyt, jotta oppivaiset mielet nopeasti käsittävät ja uskollisesti säilyttävät sanojasi. Kaikki valuu liian täydestä sydämestä pois ylellisenä."

 

Quintus Horatius Flaccus aka Horatius eli vuosina 65-8 eaa Roomassa ja runoili latinaksi itsensä historiankirjoihin. Hän kuului Vergiliuksen tavoin taiteita suosivan ja rahoittavan Maecenaksen (mesenaatti!) kirjalliseen piiriin. Hän elinaikanaan näki Rooman lipeytyvän tasavaltalaisemmasta yhteiskunnasta yksinvaltiuteen. Hän oli Brutuksen puolella, mutta pakeni paikalta, kun piti osallistua sisällissotaan. Keisari Augustus armahti entisen orjan pojan ja Horatius eli Maecenaksen hänelle lahjoittamalla huvilalla lähellä Tivolia elämänsä loppuun saakka runoillen. Hän kirjoitti varsin monipuolisesti satiireista oodeihin.

 

Ars Poetica (Runotaide) on Pison perheelle kirjoitettu kirje, joka valmistui Horatiuksen elämän loppuvaiheilla, kenties 18 eaa, kenties 15 eaa, kenties 10 eaa, kenties 9 eaa. Luin tästä K.J. Hidénin proosasuomennoksen vuodelta 1904, jonka on kustantanut Yrjö Weilin. Hidénin suomennos on nykylukijalle hieman vanhahtavaa suomea, mutta jossa on kuitenkin oma viehätyksensä. Olkaamme viehätetyt lukiessamme proosallista käännöstyötä! Myöhemmin kirjeen ovat suomentaneet/toimittaneet Teivas Oksala ja Erkki Palmén (1978, Gaudeamus) otsikolla Runotaide


Ars Poetica on kirjoitettu daktyyliseen heksametriin eli eeppiseen runomittaan, jota käytettiin opettavassa ja eeppisessä runoudessa. Esimerkiksi Homeroksen Ilias ja Odysseia etenevät tämän runomitan mukaan. Horatiuksen Ars Poeticalla on pitkä vaikutushistoria eurooppalaisessa kirjallisuudessa Aristoteleen Runousopin lisäksi. Ennen kuin Eurooppa löysi antiikin kreikankieliset tekstit, he ottivat mallia latinankielisistä roomalaisten teksteistä.

 

Ars Poetica on ytimekäs esitys runoudesta, mikä kirjoittamisen aikaan on tarkoittanut muutakin kuin runoutta. Mukana on esimerkiksi ohjeita näytelmien kirjoittamiseen. Ars Poeticassa on jotain tuttua Aristoteleen Runousopista. Horatiuksen kirje on kuitenkin tunnelmaltaan ja lähtökohdiltaan mielestäni erilainen. Se ei ole niin filosofinen eikä niin intensiivisen pedantti ja perehtynyt esitys runojen ja näytelmien kirjoittamiseen vaan lyhyt ja erityisesti käytännönläheinen opastus.

 

Horatius tekee kirjoitusohjeiden lisäksi joitakin huomioita runoilijan (kirjailijan) julkiseen rooliin ja ammatin harjoittamiseen. Ohjeisiin kuuluu muun muassa neuvo olla tietoinen siitä, että minkä on julkaissut, on aina julkista. Horatiuksen mukaan kirjoittajan siis kannattaa olla varma ennen tekstin julkaisua, että kestää ja kehtaa elää julkaistun tekstinsä kanssa pitkään. Kirjeen lukija saa ohjeita myös kritiikin vastaanottoon. Horatius kertoo, että kokeneet kirjoittajat kyllä tietävät mitä tekevät, mutta kokemuksesta huolimatta kritiikille kannattaa olla avoin. Runoilija pärjää kyllä lahjakkuudella, mutta harjoittelu ja palautteen vastaanottaminen ovat suositeltavia. Kirjailijan tulisi myös tuntea omat rajansa ja sekä asiat, joissa on hyvä. Esimerkiksi jos hän on jossakin tyylilajissa hyvä, niin kehittyköön siinä huippuunsa. Kirjailijan tulee olla myös sivistynyt, oppinut ihminen.

 

Kirjallisten töiden aihevalinnoiksi Horatius suosittelee kirjallisesta traditiosta ammentamista eli tulisi käyttää tunnettuja kertomuksia. Toki omaakin saa kirjoittaa, jos se vain oikeasti toimii. Näytelmissä tulisi vältellä jumalten väliintuloa (deus ex machina - tyyppisesti), mutta jos sellaista on pakko käyttää, niin jumalan tulisi ratkaista ihmisten ongelmia (eikä aiheuttaa niitä?). Aristoteles oli muistaakseni samoilla linjoilla pari-kolme vuosisataa Horatiusta aiemmin omassa Runousopissaan tai muistelen, että hän ei ollut ihastunut deus ex machina -tyyppisestä jumalten pudottelusta näytelmän loppupuolella ajatellen sen olevan turhan helppo tai kömpelö ratkaisu. En ole varma – voi olla, että muistan väärin. Joka tapauksessa Aristoteleen teksti muutenkin kaikuu Horatiuksen opeissa. Esimerkiksi mitään ylimääräistä fiilistelyä tekstissä ei kannata olla vaan tulisi keskittyä todenmukaiseen, tasapainoiseen ja vaikuttavaan lopputulokseen. Ei myöskään tulisi kirjoittaa ristiriitaisia henkilöhahmoja, jolla Horatius on saattanut tarkoittaa epäuskottavia henkilöhahmoja. 

 

Näytelmän viesti ja sisältö tulisi heijastua tyylissä, runomitoissa ja muodossa, joilla kirjoittaa. Horatius vinkkaa, että näytelmien tulisi olla 5-näytöksisiä (Aristoteleella tragediassa 3), mutta näyttelijöiden lukumäärä kuitenkin kolme (plus kuoro) kuten kreikkalaisilla. Roomalaisen Horatiuksen suhde kreikkalaisiin edeltäjiinsä on kahtiajakoinen. Toisaalta hän tuntuu kunnioittavan heidän oppejansa, kirjallista traditiota ja kirjoittajia ja toisaalta kinaavan vastaan. Horatius toteaa Runousopissaan, että roomalaiset pystyvät ihan samaan mihin kreikkalaisetkin.

 

Horatius haki luonnollista ilmaisua, joka tulee lähelle todellisuuden imitointia. Hän tuntui hakevan tekstiin harmoniaa, koherenttia kokonaisuutta. Tekstin muodon, tyylin ja sisällön tuli olla tarkoituksenmukaista. Pois turhat fiilistelyt ja pysytään asiassa. Tasapainoisuus muodossa kuin sisällössä ovat taitolaji, jonka runoilija hioo huippuunsa.

 

Mitä tämä tarkoittaisi tänä päivänä? Ja missä nykykirjoissa tämä on toteutunut? Onko Horatius vielä tai enää ajankohtainen näkemyksineen?

 

 

Teksti ja kuva: Heidi / Kosminen K

 

Kirjan tiedot: 

 

Horatius: Runoudesta

suom. K.J. Hidén

1904 Osakeyhtiö Weilin & Göös Aktiebolag

2004 Kirja kerrallaan

28 sivua

 

Kirja on lainattu kirjastosta

 

Teksti on aiemmin julkaistu blogissani Wordpressin puolella. Olen tehnyt uudelleenjulkaistuun tekstiin joitakin korjauksia. 

 

Lisää lukemista blogissa:


Timo Kaitaro: Runous, raivo, rakkaus - johdatus surrealismiin

Catullus: Kaikki runous

Vergilius: Georgica


Kuvassa on esittelyssä oleva kirja valkoisella pöydällä. Kirjan kannessa ei ole kuvaa vaan ainoastaan lukee mikä kirja on kyseessä. Kirjan vieressä on persikka. En tiedä miksi. Kenties kirja on herkullinen sisällöltään.







 

 

 

Kommentit